AR:n innovaatio ja sen soveltaminen taiteen maailmaan

Lisätty todellisuus on tullut yhä suositummaksi viime vuosina, ja se on nyt matkalla myös taidemaailmaan.

Digitaiteilija Sarah Montani, ammatiltaan lakimies ja professori Rolf H. Weber, oikeustieteen professori syyskuusta 1995 lähtien Sveitsi, olivat konferenssin päähenkilöitäZürichin yliopisto.

Tässä tapaamisessa he yrittivät selittää, mitä tämä teknologia voisi tarkoittaa taideelämässä ja mitä oikeudellisia haasteita se tuo mukanaan.

AR:n ydin on digitaalisen ja fyysisen maailman fuusio.

Esimerkiksi todellinen veistos voidaan digitoida ja näyttää sitten 3D-mallina lisätyssä todellisuudessa.

Jos sitten katsot tätä digitaalista veistosta älypuhelimen kameran läpi, näyttää siltä, ​​​​että se on fyysisesti läsnä avaruudessa, usein sijoitettuna viereesi.

Sarah Montani on näyttänyt digitaalisia teoksiaan julkisilla paikoilla ja samanaikaisesti yli 30 museossa ympäri maailmaa.

Tällä tavalla hän on murtamassa uutta tietä sekä taiteessa että oikeuskäytännössä, ja se pohtii monia juridisia näkökohtia.

Lisätyn todellisuuden avulla digitaalinen muutos voidaan kokea suoraan.

Fyysisiä tiloja voidaan täydentää digitaalisesti luoduilla todellisuuselementeillä: tässä erityistapauksessa fyysisesti olemassa oleva veistos digitoidaan ja ohjelmoidaan 3D-malliksi lisätyssä todellisuudessa.

Veistos voidaan sitten näyttää museossa, esimerkiksi museossa Kunsthaus Zürich.

Perinteisiä analogisia prosesseja, kuten hitsaus, kokoonpano, asennukset ja näyttelyt, käytännössä laajennetaan, integroidaan ja muokataan AR:n avulla.

Myös arkkitehtoninen tila, jossa digitaalinen veistos on esillä, koetaan eri tavalla.

Puutarhasta tulee taideteos: näyttely on vain lisätyssä todellisuudessa

Erot VR:n ja sekatodellisuuden kanssa niin filosofiassa kuin havainnointikyvyssä

Mitä ovat virtuaalitodellisuus, lisätty todellisuus ja sekoitettu todellisuus? Missä niiden rajat menevät?

Asiantuntijat Paul Milgram ja Fumio Kishino puhuvat a "sekoitetun todellisuuden jatkumo": Se on jatkumo, joka menee toisaalta puhtaasti fyysisestä ympäristöstä toisaalta täysin virtuaaliseen ympäristöön.

Termi "sekoitettu todellisuus" ilmaisee sen tosiasian, että todellisuuden eri tasot ja aspektit sekoittuvat joskus tarkoituksella ja tahallaan, joskus vahingossa.

Tämä on haaste käsityksellemme, mutta myös todellisuuden ymmärtämiselle, ja siksi emme tässä yhteydessä oleta "yksittäistä" todellisuutta, vaan erilaisia ​​todellisuuden puolia, jotka liittyvät toisiinsa ja ovat jatkuvassa vuoropuhelussa.

Filosofi David Chalmers itse asiassa puhuu "todellisuudesta+" ja olettaa siksi, että virtuaalitodellisuudet ovat aivan yhtä todellisia kuin tuntemamme ei-digitaalinen todellisuus.

Lisätyssä todellisuudessa tunnemme olevansa aineellisessa todellisuudessa ja meille tutussa ympäristössä, mutta jälkimmäinen on nyt rikastunut digitaalisilla elementeillä.

"Lisätty todellisuus täydentää todellisuutta eikä korvaa sitä kokonaan. Ihannetapauksessa käyttäjistä näyttää siltä, ​​että virtuaaliset objektit ja todelliset eli fyysiset objektit ovat samassa tilassa.", sanoo Ronald T. Azuma.

Veistos on kolmiulotteisena esityksenä, sen kanssa voi olla vuorovaikutuksessa ja se näkyy reaaliajassa.

Kun neuvottelua "tehostetaan" uusilla teknologioilla…

Kollaasin tai montaasin periaate heräsi henkiin uudessa taiteellisessa suunnittelussa

Lisätty todellisuus perustuu kollaasin tai montaasin periaatteeseen, joka on myös ollut 1900-luvun alusta lähtien taiteellinen suunnitteluprosessi, jossa fyysisiä ja todellisia elementtejä yhdistetään digitaalisiin elementteihin.

Tällä tavoin älypuhelimen näytöllä olevat digitaaliset veistokset yhdistetään valittuun fyysiseen-todelliseen ympäristöön.

Kokemus ja suunnittelutulos ovat älypuhelimen käyttäjän käsissä.

Kuvaa ottaessaan käyttäjä kiinnittää huomiota klassisiin valokuvausmuotoilukeinoihin, kuten muotoon, narratiiviin, mutta myös kahden toisiinsa liittyvän todellisuuden tason kuvan rajaamiseen tai muotoon.

Tällä tavalla syntyy eräänlainen kollaasi tai montaasi todellisuudesta.

Montaasin periaate liittyy läheisesti unien, illuusioiden, paradoksien, eli asioiden, jotka eivät todellisuudessa kulje yhteen, esittämiseen.

Surrealismiin verrattavissa lisätyssä todellisuudessa herkkä, todellinen ja tietoinen tunkeutuvat yhteen unenomaisen, epätodellisen ja tiedostamattoman kanssa.

Kunsthausin digitaalinen veistos on ”vain” paikannettavissa ja katseltavissa älypuhelimella, mutta se näkyy älypuhelimen käyttäjien muistissa heidän toiminnallaan.

He voivat jatkaa sen ajattelemista jokapäiväisessä elämässään ja asettaa veistoksen eri kontekstiin.

He voivat pohtia yksilöllisiä ja kollektiivisia käsityksiä ja omaksuja tilasta ja sen suunnittelusta, kuten graffiteja kaupunkitilassa.

Kussakin tapauksessa käyttäjät tutkivat paikkaa ja tilaa uudella ja epätavallisella tavalla ja dokumentoivat sen älypuhelimiin tallenteillaan.

Näin katsojat ottavat asuintilan omistukseensa ja muokkaavat sitä omien halujensa ja ideoidensa mukaan.

Lisätty todellisuus ei ole visuaalinen kokemus, vaan myös fyysisesti ja henkisesti havaittavissa oleva tunne ja tunne.

Tulevaisuus? Lisätty projektio kokemuksestamme

 

Näytä tämä viesti Instagramissa

 

Viesti, jonka on jakanut Sarah Montani (@sarahmontani)

Onko digitaalisten veistosten sijoittaminen ja esittäminen museokontekstissa sallittua vai kiellettyä?

Juridisesta näkökulmasta herää kysymys, onko digitaalisten veistosten sijoittaminen ja esittäminen museokontekstissa "sallittua" vai "kiellettyä".

Tai kysymys: kuka omistaa julkisen tilan?

Onko kenties rikos?

Ja vielä: voiko arkkitehti vastustaa, jos hänen vaikuttava sisäänkäyntinsä "varautuu" ylimitoitettuun veistoseen? Tai museon kuraattorit?

Ovatko markkinoijat tyytyväisiä mainontaan?

Oikeudellisesta näkökulmasta uudet taiteen muodot johtavat useisiin uusiin kysymyksiin.

Lisättyyn todellisuuteen perustuvat visuaaliset esitykset ovat virtuaalisia (taideteoksia).

Sen vuoksi ei ole mahdollista fyysisesti puuttua olemassa oleviin esineisiin.

Sisäänpääsy on myös poissuljettu, jos museon sisäänkäynti on avoin yleisölle tai jos taiteilija on ostanut lipun näyttelytiloihin.

Jos QR-koodia käytetään veistoksen virtuaaliseen katseluun laitteellasi (ns. geolocation), mainonta puuttuu suoraan; jos QR-koodi on yleisesti saatavilla, emme voi kuitenkaan puhua yksityisestä käytöstä.

Geolocation edellyttää myös tietosuojalain periaatteiden noudattamista.

NFT ja digitaalinen taide: harmoninen evoluutio, joka palvelee todellista maailmaa

Tekijänoikeuden kaksoiskysymys: itsensä suojattavuus ja muiden omistusoikeudet

Lisättyyn todellisuuteen perustuvat esitykset aiheuttavat tekijänoikeusongelmia kahdessa suhteessa: toisaalta kysymyksen itse esityksen suojattavuudesta ja toisaalta mahdollisesta kolmansien osapuolten omistusoikeuksien loukkaamisesta.

Taiteilijan oikeudellisen aseman osalta noudatetaan periaatetta, jonka mukaan taideteosten kohdalla jo suhteellisen alhainen yksilöllisyyden ja luovuuden aste riittää luomaan suojattavuuden ja siten tekijänoikeussuojan.

Tässä suhteessa pätevät perinteiset kriteerit, jotka ovat jo kehittyneet vuosikymmenten aikana.

Virtuaaliesitysten lyhytaikainen muoto ei siten vaikuta suojattavuuteen.

Kolmannen osapuolen tekijänoikeuksien loukkaamista on vaikeampi arvioida, jos esimerkiksi lisättyyn todellisuuteen perustuva visuaalinen esitys on esillä perinteisen museon sisäänkäyntialueella.

Toisaalta arkkitehtuuri itsessään on tekijänoikeuden suojaama; toisaalta visuaalinen esitys voisi esimerkiksi päästä lähelle suurta seinämaalausta, joka on suojattu.

Jos museon arkkitehtuuri ilmaistaan ​​erityisesti lisätyn todellisuuden avulla luotavan virtuaalitaiteen kautta tai rinnalla, arkkitehdin tekijänoikeudella suojattua oikeudellista asemaa voi loukata.

Tässä suhteessa ratkaisevia ovat yksittäistapauksen olosuhteet, eli kysymys siitä, kuinka paljon virtuaalinen esitys ilmeisesti liittyy arkkitehtuurin ainutlaatuisuuteen.

Jos tämä ilmaistaan ​​tavalla, joka on tarkkailijan mieleen jäävä, arkkitehdin oikeuksien myöntäminen voi olla tarpeen.

Samanlaisia ​​näkökohtia pätee esimerkiksi, jos lisätyn todellisuuden luoma virtuaalitaide heikentää taustalla olevan seinämaalauksen kokonaisvaikutelmaa tai esiintyy sellaisen maalauksen jäljennöksenä.

Se taas riippuu konkreettisista olosuhteista, eli viittaako virtuaalitaiteen havainto kirjeenvaihtajaan "ruumiiton esine" tai jos huomio sisältää myös "taustan", johon se vaikuttaa.

Tässä toisessa tilanteessa tarvitaan tekijänoikeudella suojatun seinämaalauksen maalarin suostumus.

Tässä ovat Facebook-toimistot Zürichissä, joissa Metaverse syntyy

 

Näytä tämä viesti Instagramissa

 

Viesti, jonka on jakanut Sarah Montani (@sarahmontani)

Sveitsin kysymys epäreilun kilpailun lain soveltuvuudesta AR:iin

Lisäksi esim Sveitsi, vilpillisen kilpailun lain (UWG) sovellettavuutta on analysoitava yksityiskohtaisemmin erityisolosuhteiden perusteella.

Etualalla on säännös toisen suorituksen hyödyntämisestä.

Jokainen, joka omistaa ja hyödyntää toisen markkinoitavan työn tulosta sellaisenaan ilman kohtuullista ponnistusta teknisen jäljentämisprosessin avulla, toimii epäreilusti (UCA 5 artiklan c alakohta).

Tämän säännöksen soveltaminen voi kuitenkin usein epäonnistua, koska kuvattua työtuotetta ei käytetä kaupallisesti tai ammattimaisesti.

Vaikka liikkeelle laskeminen olisi riittävä, ei yleensä täyty kriteeri, jonka mukaan tavoitteena on suora tai välillinen rahallisen edun hankkiminen.

Tutustu digitaaliseen taiteeseen "Cyber ​​​​Dreams" -näyttelyn avulla