Internet-sivustojen ja verkkotunnusten kirjanpitokäsittely

Internet-sivustojen ja verkkotunnusten kirjanpitokäsittely

Miten verkkotilaa tai verkkokauppa-aluetta käsitellään kirjanpidollisesti? Tässä on joitain ohjeita käyttäytymiseen

Nykyään on melko normaalia, että yritys omistaa verkkosivuston tai verkkokauppasivuston, mutta usein puuttuu oikea tieto siitä, miten näitä "keinoja" tai järjestelmiä tulisi käsitellä kirjanpidon tasolla.

Ensinnäkin on tehtävä selvä ero verkkokauppasivuston ja mainossivuston välillä. Joku käyttää myös kolmatta eroa, joka on "showcase-sivusto", mutta minä en tee sitä, "esittelysivusto" kuuluu silti mainossivustojen luokkaan. Esittelysivusto ei tarkoita mitään.

Verkkokauppasivusto on eräänlainen verkkosivusto, joka vastaa palveluiden ja tuotteiden etämyynnistä enemmän tai vähemmän jäsennellyn ja monimutkaisen ohjelmistoalustan kautta.

Mainossivusto on eräänlainen verkkosivusto, joka on omistettu yrityksen ja sen brändin esittelyyn, mukaan lukien tuotteiden ja palveluiden tarjonta, ja joka on myös enemmän tai vähemmän monimutkainen ja korreloi/tuettu markkinointistrategioilla, joiden tarkoituksena on luoda uskollisuussuhde asiakkaiden kanssa ja/tai luoda uusia kontakteja, jotta heistä tulee asiakkaita (liidien luominen).

Näin ollen lyhyesti tiivistettynä sivusto voidaan lukea henkisten teosten joukkoon, joilla on vahva luova luonne ja joka sellaisenaan vaikuttaa myös asiakkaan ja itse teoksen toimittajan välisiin suhteisiin ja oikeudellisiin rajoituksiin. Sivuston ohjelmistot, tekstit, grafiikat ja arkkitehtuuri ovat elementtejä, jotka kuvaavat teosta kokonaisuutena ja määräävät sen kirjanpidollisen käsittelyn.

On myös huomioitava lisäelementti, joka on erittäin tärkeä, ja se on verkkotunnus. Italian, mutta myös eurooppalaisen lainsäädännön mukaan verkkotunnus, joka on lisensoitu käytettäväksi (verkkotunnusten omistusoikeusperiaatetta ei kirjanpidon näkökulmasta ole olemassa), seuraa tavaramerkkisuojalainsäädäntöä ja sitä sovelletaan. Siksi jopa kirjanpidon tulee kiinnittää huomiota tähän näkökohtaan, joka ei ole mitenkään vähäpätöinen.

E-Commerce

verkkokauppasivusto, eli tavaroiden ja palveluiden etämyyntiä varten kehitetty verkkosivusto, on luonteensa vuoksi laskettava pitkäaikaisiin kuluihin, koska se voidaan ensinnäkin luokitella ohjelmistojen luomiseksi ja siten aineettomana hyödykkeenä. Tämäntyyppiset kustannukset ovat aina selvästi tunnistettavissa ja teoreettisesti (sanoin teoriassa hieman ironiaa, eli jos verkkokauppasivusto on hyvin tehty) niiden pitäisi tuoda tulevaa taloudellista hyötyä sivuston omistavalle yritykselle. On kuitenkin välttämätöntä, että kaikki edellytykset verkkokauppasivuston kustannusten kirjaamiseksi omaisuuserien joukkoon täyttyvät ja johdetut kystat mitataan ja osoitetaan luotettavasti.

OIC:n (Organismo Italiano di Contabilità) mukaan aineettomien käyttöomaisuushyödykkeiden osalta laskennalliset kulut on kirjattava taseeseen ja tarkemmin oikeudellisen suojan piiriin kuuluviin aineettomiin hyödykkeisiin, jotka luokitellaan sitten aineettomien käyttöomaisuushyödykkeiden joukkoon kohdassa BI3 "Teollispatenttioikeudet ja henkisen omaisuuden käyttö".

Kirjanpitostandardit eivät eroa paljon maittain tässä asiassa, ja vaikka olen keskittynyt tässä artikkelissa Italiassa voimassa olevaan lainsäädäntöön, voin sanoa äärimmäisen varmasti, että kirjoittamani pätee myös Sveitsiin tai Kanadaan.

Mitä tulee Italian sääntöjen erityisluonteeseen, voin lisätä, että art. TUIR:n (Consolidated Income Tax Act) 103 §:n 1 momentissa säädetään erittäin selvästi, että henkisen omaisuuden käyttöoikeuksien kustannusten poistokiintiöt ovat vähennyskelpoisia siltä osin kuin ne eivät saa ylittää 50 % kustannuksista edellyttäen, että omaisuus osallistuu jatkuvasti ja aktiivisesti yrityksen tuotantoprosessiin.

Tästä syystä olemme aina pitäneet kiinni siitä, että verkkokauppasivusto ei ole ohjelmisto vaan todellinen prosessi ja että tämä vaikuttaa, määrittää, muuttaa koko yrityksen organisaatiota pienintä yksityiskohtaa myöten.

Mainossivustot

Kun yrityksen on mainostettava brändiään, palveluitaan tai tuotteitaan tässä "mainoksiksi" määritellyn Internet-sivuston kautta, kirjanpitosäännöt muuttuvat hieman. Tässä tapauksessa rakentamisesta aiheutuneet kustannukset ja  Internet-sivuston julkaiseminen voidaan kirjata mainoskuluksi ja siten vähennyskelpoiseksi tilikaudella, jonka aikana ne ovat syntyneet, tai ne voidaan kirjata tasaerinä itse tilikaudelle ja sitä seuraaville neljälle vuodelle. Tämä johtuu siitä, että mainontakulut ovat perusteltuja ja aiheutuvat niitä tukevan yrityksen nimen, brändin ja maineen levittämiseksi, ja perimmäisenä tavoitteena on kasvattaa markkinaosuuksia, myyntiä ja siten myös tuloja. On ilmeinen paradoksi, että tietyissä tapauksissa verkkosivulle aiheutuneita kuluja voidaan käsitellä todellisina edustuskuluina juuri siksi, että verkkosivusto lisää yrityksen medianäkyvyyttä ja siten sen näkyvyyttä kolmansille osapuolille.

Tästä syystä on yleinen sääntö aktivoida yrityksen verkkosivujen luomisesta ja julkaisemisesta aiheutuneet kustannukset, mutta tämä kuitenkin sillä ehdolla, että näistä kuluista voi olla tulevaisuudessa hyötyä yrityksen tuloslaskelmaan. Tämä johtuu siitä, että tämän mediatoiminnan pitäisi muuttaa yrityksen tapaa toimia ja esitellä itsensä yleisölle, mikä lisää sen tehokkuutta ja kilpailukykyä.

Myös tässä tapauksessa on mielenkiintoista huomata, kuinka lainsäätäjä on kiinnittänyt huomionsa nimenomaan verkkosivuston/yrityksen keskinäisen riippuvuuden periaatteeseen, tehden yrittäjästä vastuun itse yhtiötä kohtaan, määrittäen todella monimutkaisen liikkeenjohdon prosessin. Eli verkkosivusto ei ole "juttu", jonka voi ostaa erikseen, vain saadakseen sen.

Sivustosisältöjen, tekstien, kuvien, grafiikan tuottamisesta ja julkaisemisesta ne tulee kirjata tuloslaskelmaan vain suhteellisella tilikaudella, koska ne ovat melko lyhytikäisiä sisältöjä. Palvelintilan isännöinti- ja ylläpitokulut puolestaan ​​kirjataan myös tilikauden tuloslaskelmaan toistuvina toimintakuluina.

Verkkotunnus.

Verkkotunnus (kutsutaan myös verkkotunnukseksi tai verkkotunnukseksi tai isäntänimeksi) on sivuston osoite aakkosmuodossa (esim. www.parlamento.it), joten se on mahdollisesti erittäin helppo muistaa, toisin kuin IP-osoite (IP-osoite), joka ilmaistaan ​​numeromuodossa.

Hieman oppia ja oikeuskäytäntöä

Asiassa ei ole selkeää ja tarkkaa kurinalaisuutta, mutta voidaan varmuudella todeta, että oppi ja oikeuskäytäntö ovat jo jonkin aikaa olleet täysin samaa mieltä "virtuaalisen" maailman rinnastamisesta fyysiseen maailmaan ja näin ollen sovelletaan sääntöjä, joiden mukaan tyypillisen merkin yksinoikeuskäyttöoikeuden haltija voi estää kolmansia käyttämästä jälkimmäistä verkkotunnuksena. Eikä se ole vähäpätöinen asia.

Oikeuskäytännössä katsotaan erityisesti, että sellaisen verkkotunnuksen rekisteröinti, jossa toistetaan tai sisältää muiden tavaramerkkiä, loukkaa tavaramerkkiä, koska se mahdollistaa toiminnan yhdistämisen tavaramerkin omistajan toimintaan, mikä hyödyntää merkin mainetta ja saa siten siitä kohtuutonta hyötyä.

Joten…

Tästä seuraa, että Italian oikeusjärjestelmän suunnittelemaa sekaannusta tavaramerkkien osalta on arvioitava konkreettisesti eri erityistapauksissa, koska Internetin toiminnan perusteella ei voi olla kahta identtistä verkkotunnusta, kun taas tavaramerkkilaissa on ainakin joissakin tapauksissa (eri tuoteala tai eri alue) mahdollisuus käyttää kahta identtistä tunnistetta. Tuloksena on, että tavaramerkin omistajalta johtuva yksinoikeus on otettava huomioon erityisesti verkkotunnuksia koskevissa tuomioissa."

Joten verkkotunnus on brändi ja brändi on todellinen yrityksen voimavara.

Tiedämme hyvin, että verkkotunnuksen voi ostaa vain lisenssillä käytettäväksi, ei omistukseen, mikä eroaa brändistä. Tästä syystä aiheutuneet kustannuksetkäyttö Verkkotunnuksen pääoma on pääomitettava kohdassa BI4 ja poistettava nimellä "Konsessit, lisenssit ja vastaavat", kun taas yritykselle lisensoidun verkkotunnuksen hankinnasta aiheutuneet kustannukset on katsottava pitkäaikaisiksi kustannuksiksi.

Usein toistuvassa tapauksessa, jossa verkkotunnus vastaa yrityksen nimeä ja sitä käytetään siksi yrityksen itsensä tunnistavana tuotemerkkinä, on noudatettava tavaramerkkien suojaa koskevaa lainsäädäntöä edellä kuvatulla tavalla ja tämä vaikuttaa myös kirjanpitokäsittelyyn, koska tilinpäätöksessä tällaisen verkkotunnuksen kirjaamisen edellytysten on oltava tunnistettavissa YRITYKSEN OMAISUUSpisteeksi ilman täydellistä mahdollisuutta erottaa sen virhepiste. Jos ehdot täyttyvät, tavaramerkkien poistokiintiöt ovat verotuksessa vähennyskelpoisia siltä osin kuin ne eivät Italian lainsäätäjän mukaan saa ylittää 1/18:aa aiheutuneista kustannuksista.